Olen kyllä ollut saamattoman laiska blogin päivittäjä nyt pentujen aikana. Kesäloman loppusen jälkeen on tuntunut, että on aina töissä. Se väsy mikä ollut aina työpäivien jälkeen, huoh.
Pentujen kansssa on mennyt oikein hyvin, ovat oikein reippaita sheltin alkuja. Luonne-eroja olen huomannu, mutta välillä se kaikista rohkeinkin on näyttänyt, että jotain sitä osataan pelätäkin ja sit taas toiset eivät ole siitä olleet moksiskaan. Takapihalla on pennuilla mukava aitaus, taka-ovi on saanut olla kokoajan auki ja pennut päässeet kulkemaan omaa tahtia ulos. Välillä on pissat tulleet sisälle, välillä on ehditty vain terassille, mutta kyllä sitä sinne nurmikollekin asti on keretty.
Viimeviikonloppuna oli yövuoroissa. Lauantaina herättyäni mieheni sanoi et isompi poika on oksentanut koko päivän, eikä ole syönyt kuin aamulla viimeksi. Nesteenä annoin sit piimää mikä tuli parissa minuutissa ulos. Huoli alkoi olla kova ja yövuoro odotti. Soitin työkaverilleni (myös koira-ihmisiä) pennun nesteytyksestä, onneksi Johanna mua muistutti et osaat tehdä sen itsekkin. Petrin avustuksella laitettiin pojalle 20 ml keittosuolaa ihonalle. Pentu ei pistokseen reagoinut kuinkaan. Aamulla sitten töistä tullessani pentu oli jo kovin vaisu, syliin ottaessani tunsin kuinka ei ollut sellaista "pentujämäkkyyttä" ollenkaan vaan oli jotenkin "veltto". Herätin Petrit ja taas nesteytys ihonalle. Eipä siinä hirveesti uni maittanut, vajaa neljä tuntia nukuin ja nousin ylös hoitamaan pentua. Hiukka oli jo pirteämpi. Ruiskulla piimää 10ml kerrallaan tunnin välein ja alkoihan se piimä pysymään sisällä ja jo klo 16 aikaan söi jo itse. Niin se vain alkoi pikkuhiljaa piristymään. No sit seuraavana yönä oli pienempi tyttö ripuloinut, pentu oli kuitenkin ihan pirteä ja ripulointi meni nopeasti ohi.
Tiistaina oli sitten pentujen terveystarkki akuutissa. Tälläkertaa pennut tarkisti Sanna Knuutinen, joka on saanut silmälääkärioikeudet tänä vuonna. Mukana minulla oli kaveri, joka odottaa minulta toista poikaa, joten aloitimmepa sit pojista tarkastuksen. Pojilla oli molemmat kivekset tunnettavissa nivuskanavassa. Kaikilla pennuilla oli silmät terveet. Kolmella pennulla kaikki ok, sydämet ym. Pienemmältä tytöltä löytyi systolinen sivuääni ja lääkäri suositteli sydämen ultraäänitutkimusta. Pennun sydämen kävi kuuntelemassa vielä sydänsairauksiin erikoistunut eläinlääkäri Outi Niemelä. Siinä juteltuamme sovimme, että käytän pennun ensimmäisellä rokotuksella Outilla, jolloin sydän kuunnellaan uudelleen ja sitten mietitään jatkot.
Ellän kuunnellessa pentua pitkään, tiesin heti että kaikki ei ole kunnossa. Kyllä taas tuntui et matto vedettiin jalkojen alta uutisen kuultuani. Kotiin ajaessani pyyhin kyyneliä silmäkulmasta, olihan minulla suunnitelmissa jättää juuri tämä pentu kotiin kasvamaan.
Sitten vielä jouduin soittamaan puhelun henkilölle joka minulta olisi mahdollisesti toisen tytön ostanut "kasvuvarauksella" ;), että en ehkä raski nyt sit myydä tuota toistakaan, jos toinen onkin sairas, ettei siitä ole minulle Susun ja Ninon jälkeläistä niinkuin olin toivonut. Nooh, nyt aika näyttää mihin suuntaan mennään.
Toinen tytöistä, tämä isompi kyllä näyttää ettei hänestäkään ole minulle näyttely/jalostuskoiraa. Sen verta hyvin hänelle on ruoka maistunut. Nyt vain sit kaikki peukut pystyyn pienemmän tytön sydämestä kuulunut ääni on vain harmiton pentu murmur, jota ei enää seuraavassa tarkastuksessa kuulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti