Nisulla oli laskettuaika 12.9.16. Perjantai aamuna Nisun lämmöt laskivat. Lämmöt pysyivät alhaalla pari vuorokautta. Kyllähän alkoi jo huolestuttamaan miten ne noin kauan alhaalla olivat. Vielä lauantai iltana klo:23 lukemaksi sain 36,9. Pientä petailua ja läähätystähän oli ollut jo muutaman päivän. Puolilta öin sitten huomasin ensimmäisen työnnön, jotka voimistuivatkin nopeasti. Klo:00:30 putkahti maailmaan Nisun esikoispoika 120g. Oikein tiitterä pikkumies. Siihenpä ne poltot sit loppuivat. Jos en olisi käyttänyt Nisua tiineysröntgenissä, olisin uskonut pentuja olevan vain yksi, mutta odotettavissa oli vielä kaksi pentua. Torkahtelin pentulaatikossa maaten, seuraten emää. Välillä juoksutin pimeässä takapihalla otsalampun kanssa (juu ihan hullua hommaa) tuloksetta. Aamuyöstä soitin ellälle, joka vielä jaaritteli josko oottelisimme, mutta kuitenkin päädyimme ellän luo hakemaan vauhtia hommaan. Ellä teki sisätutkimuksen, eikä tuntenut pentua missään. Kysyi varmistaakseen vielä rtg:stä. Ultralla tarkistettiin ja kahden pennun kallo, ranka ja sydämensyke näkyi hienosti. Ellä valmisteli Nisun valmiiksi josko joutuis leikkauspöydälle. Pistettiin kalkkia....juoksutettiin... ooteltiin. Pistettiin oksitosiinia... juoksutettiin. Aikaa meni ja ellä jo valmisteli leikkauspöytää ja ohjeisti minua avustajakseen. Lopulta ellä tuli leikkausvaatteet ja maskit naamalla hakemaan Nisua ja minua saliin.... kunnes huomasimme ensimmäisen työnnön ja toisenkin. Hetki odoteltuamme ellä riisui leikkausvaatteensa. Sieltähän tuli sitten n.6.30 aikaan 165g poika. Taas odottelimme aikamme kunnes ellä pisti lisää oksitosiinia ja taas juoksimme. Lopulta syntyi viimeinenkin aamun valjetessa, soopeli tyttö 145g. Valitettavasti myöhemmin menetimme tyttöpennun.
Synnytyksestä on kulunut nyt jo 4 vrk ja pojat jakselevat oikein hienosti. Painot ovat nousseet kokoajan ja Nisu emä hoitaa niitä hienosti.
 |
| Poika 120g |
 |
| Poika 120g |
 |
| Poika 165g |
 |
| Poika 165g |
