Nisun synnytys ei mennyt oppikirjojen mukaan. Jouduimme turvautumaan eläinlääkärin apuun. Voimakkaiden työntöjen ansiosta lapsivedet meni, mutta siihen ne sitten loppui, kuin seinään. Aikamme juoksutettuamme ja jopa autoajelullakin käytiin, niin ei mitään apuja. Lopulta soitin kaupungineläinlääkäriin ja saimme sinne lähteä tavarat pakattuamme. Remun omistaja oli seuranani täällä meillä iltapäivän ja Päivi veikin meidät sitten ellälle, mahottoman tavaramäärän kanssa.
Ei mennyt kauaa kun ellä otti meidät vastaan, keeroin hänelle edellisten päivien asioita ja hän tutki Nisun. Tippaa laittaessa jo päädyimme sektioon.
Nisun mahassa oli ollut kaksi kuollutta pentua, toinen jo vähän kauemmin. Nämä kaksi oli ollut sieltä tulossa ensimmäisenä, joten ei ihmekkään kun synnytys ei edennyt. Onneksi saimme Nisun hoidettavaksi kolme soopelipentua kaksi poikaa ja tytön. Kovin olivat eläväisiä kun niitä lämpimänä pidettiin emää kursittaessa takaisin kiinni. Mieheni siis tuli sitten töistä päästyään ellälle mun avuksi. Kotona olimme puolen yön jälkeen. Kahen aikaan Nisu alkoi kiinnittämän huomiota pentuihin. Näytin hänelle pentua yksikerrallaan, jokaiselta pesi ensin nassut ja sitten pyllyn pesut. Sen jälkeen onkin ollut kovin tarkka pennuistaan. Maitoa tuntuu hyvin tulevan. Nyt ainakin ensimmäisenä yönä heräilin parin tunnin välein katsastaan tilanteen. Pienin poika oli yön aikana hiukan pudottanut painoaan, mutta hyvin virkeä on kuitenkin.
 |
| Vas. tyttö ja sit pojat. Kuva otettu hetki kotiintulon jälkeen |
 |
| Pojat vasemmalla. |
